Euroopan historian synkimpiin vaiheisiin liittyy natsihallinto tuhoamisleireineen. Monien juutalaisten viimeinen matka kohti tuhoamisleirejä kulki junassa, tukahduttavan ahtaasti pakkautuneena karjavaunuissa.
Olosuhteet niissä olivat karut, tilaa niukasti, kylmyyttä tai kuumuutta riitti ja tarpeet tehtiin vaunun nurkkaan. Junat kulkivat minuutti aikataulun mukaisesti ja perille keskitysleirille tullessaan matkustajat jaettiin ryhmiin. Sen jälkeen vain harva pääsi näkemään perheenjäseniään uudelleen.
Matka ghetoista tuhoamisleirille oli pitkä, keskimääräinen matkustusaika oli 4 vuorokautta.
Kaikki eivät selvinneet junamatkasta, vaikka se olisi ollut lyhyempikin, vaan 18 elokuuta 1942 neljäänkymmeneenviiteen vaunuun ahdettiin 6700 ihmistä. Junan saapuessa perille heistä 1450 oli kuollut matkalla. Tuon
junan lähtöasema oli noin 100 kilometrin päässä ollut ghetto.
Karjavaunuihin kerrottiin pakatun 50 ihmistä per vaunu, vaunun pituus oli 10 metriä. Junia saapui Auschwitz-Birkenaun leirille keskimäärin 1,5 per päivä. Kussakin junassa oli 50 vaunua, joissa jokaisessa oli 50 ihmistä. Auschwitz-Birkenaun leiri oli toiminnassa 1066 päivää. Tänä aikana junilla sinne kuljetettiin kaikkiaan 4 000 000 ihmistä.
Juutalaiset pakotetiin maksamaan matkasta ss-upseereille. Alle 4 vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi ja 12 vuotiaaksi asti puoleen hintaan. Mikäli matkaan jollakin ei ollut rahaa päätyi ensimmäisenä karkoitettujen listalle.
Sitä mukaan kun natsi-armeija eteni Euroopassa lisääntyivät myös junakuljetukset. Samaa kuljetustapaa käytettiin niin Ranskassa, Italiassa, Puolassa ja Kreikassa.
Vielä nykyäänkin junarata kulkee Auschwitzin tuhoamisleirin vierestä.
